VESITALOUDEN HALLINTA MAATALOUSVALTAISILLA VALUMA-ALUEILLA (VESIMA)
VESIMA-hanke päätökseen
Vesitalouden hallinta maatalousvaltaisilla valuma-alueilla (VESIMA) -hanke päättyy lokakuun lopussa 2024. Hankkeessa kehitettiin valuma-aluelähtöisen suunnittelun tueksi käytännön suunnitteluohjeita ja selvitettiin eri ojitusratkaisujen vaikutuksia kasvintuotantoon ja ympäristöön.
Hanke toteutettiin viitenä osahankkeena, joista merkittävimmät tulokset olivat:
- Osahankkeen tuloksena koottiin ohjeita ja työkaluja maatalouden vesienhallintaan sekä arvioitiin eri toimenpiteiden, kuten salaojituksen, kaksitasouomien ja kosteikkojen, vaikutuksia ympäristöön ja alkutuotantoon. Kaksitasouomat ja kosteikot todettiin tehokkaiksi ravinnekuormituksen ja eroosion hallinnassa sekä luonnon monimuotoisuuden edistämisessä, kun taas salaojitus hyödytti eniten alkutuotantoon. Hankkeessa tarkasteltiin myös Raaseporinjoen valuma-aluetta. Alueella toteutetut vesienhallintarakenteet osoittautuivat tehokkaiksi ravinnekuormituksen ja tulvien hallinnassa sekä paransivat maisemointia. Vaikutukset näkyvät kuitenkin vasta pitkällä aikavälillä. Lisää tuloksia voi lukea Saana Keskisen diplomityöstä: Maatalousvaltaisten valuma-alueiden vesienhallinnan suunnittelu ja toimenpiteiden vaikuttavuus: Tapaustutkimus Raaseporinjoella (aalto.fi)
- Osahankkeessa Sievin salaojakentällä selvitettiin säätösalaojituksen ja salaojakastelun vaikutusta peltoviljelyn tuottavuuteen ja vesistökuormitukseen. Tulosten perusteella säätösalaojitus parantaa pohjavedenpinnan hallinnan ja ravinnekuormituksen vähentämisen verrattuna tavanomaiseen ojitukseen, mikä voi myös vaikuttaa sadon määrään ja kasvihuonekaasupäästöihin.
- Osahankkeessa tutkittiin padotuksen vaikutusta pohjavedenpintaan Korvenojalla Sievissä. Pohjavedenpinta säilyi pääosin padotuskorkeudessa vuosina 2023–2024, mutta padotuksen vaikutusta pohjaveden korkeuteen peltoalueella oli vaikea arvioida, kentän vaihtelevan maalajin vuoksi.
- Osahankkeessa todettiin, että sekä biologinen että mekaaninen kuohkeutus parantavat maan rakennetta, mutta biologisen kuohkeutuksen vaikutukset ovat pitkäaikaisempia. Heikentyneen fosforiluvun nostamiseen tarvittiin suuri määrä lannoitetta useana vuonna, mikä lisäsi huuhtoumariskiä.
- Osahankkeessa havaittiin, että tuotantosuunnan muutos tavanomaisesta viljanviljelystä luonnonmukaiseen viljelyyn vähensi kokonaistypen kuormitusta kahdella peltolohkolla. Lihakarjan laidunnus lisäsi fosforikuormaa, kun taas luonnonmukaisessa nurmenviljelyssä fosforikuorma pysyi ennallaan. VEMALA-malli vastasi hyvin mitattuja valuntoja, mutta ravinnekuormien ennustamisessa oli vaihtelua. Tuloksista voi lukea lisää Yingxin Dengin diplomityöstä: Investigation of agricultural loads in experimental field under varying cultivation practices and weather conditions (aalto.fi).
Kokonaisuudessaan hankkeen tulokset ovat laajasti sovellettavissa valuma-aluelähtöisessä vesitalouden suunnittelussa maatalousvaltaisilla alueilla. VESIMA-hankkeen loppuraportti julkaistaan alkuvuodesta 2025 Salaojituksen tutkimusyhdistyksen tiedotteet-sarjassa, josta tuloksia voi lukea tarkemmin. Tutkimusta jatketaan käynnissä olevassa MAVELA-hankkeessa sekä juuri käynnistyneessä REWATER-hankkeessa.
Hanketta rahoittivat ympäristöministeriö (Vesiensuojelun tehostamisohjelma), Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskus (maa- ja metsätalouden vesienhallinta), Salaojituksen Tukisäätiö sr, Maa- ja vesitekniikan tuki ry sekä hankkeeseen osallistuvat laitokset.